Paras sai avun naisten osuuskunnasta

Paras

Yhä useampi meistä miettii vaatteita ostaessaan, onko vaatteiden tekemisessä käytetty lapsityövoimaa ja millaisissa oloissa vaatteet on tehty. Onko siellä myrkkyjä, jotka saastuttavat työntekijöiden elimistön? Ovatko työpäivät liian pitkiä ja riittääkö työntekijöiden palkka elämiseen.

Kuten tiedämme, monessa maassa kuten vaikkapa Intiassa, Pakistanissa ja Bangladeshissa vaatteita tehdään vielä tavoilla, jotka eivät kestä päivänvaloa. Pitkät alihankintaketjut, eli kun yksi tehdas teettää töitään toisella tehtaalla, pajoissa tai ihmisten kodeissa, vaikeuttavat sen selville saamista, kuka ja missä vaate on loppupeleissä tehty.

Mitä jos muuttaisimme katsantokulmaa positiiviseksi ja ajattelisimmekin, että vaatteilla voidaan tehdä myös paljon hyvää. Että sillä voidaan pelastaa jopa ihmisten henkiä?

Viime reissulla tapasin Paras-nimisen naisen, joka on yksi naisten osuuskunnan Sadhnan jäsenistä. Olin ennen Intian matkaa ihastellut nimeä, kun olin nähnyt sen Sadhnan sivuilla, ja kertonut heille, mitä nimi tarkoittaa suomen kielellä.

Paras oli luvannut tulla maaseudulta Udaipurin kaupunkiin tapaamaan minua. Sadhnan tuotantopäällikkönä työskentelevä Shubhangi oli luvannut toimia tulkkina. Kun Paras asteli keltaisessa sarissaan minua kohti, tulin valtavan onnelliseksi. Jotenkin ounastelin, että tästä tulisi minulle merkityksellinen kohtaaminen.

Ensimmäisen kerran minulla oli mahdollisuus haastatella osuuskunnan jäsentä, jollaisia varten osuuskunta oli perustettu. Köyhiä, kastittomia tai heimonaisia, eri tavoin syrjittyjä.

Paraksen tarina

Ensivaikutelmani Paraksesta on rauhallinen ja hieman alakuloinen. Paras kertoo, että hänen lapsuutensa oli hyvä ja onnellinenkin. Kaikki kuitenkin muuttui, kun hänen miehensä jätti hänet. Hän jäi yksi elättämään lastaan.

Intiassa eronnut nainen varsinkin maaseudulla joutuu hyljeksityksi. Esimerkiksi lesket saatetaan jättää täysin oman onnensa nojaan kadulle kerjäämään. Historiassa naiset ovat tehneet joukkoitsemurhia, jos heidän miehensä ovat kuolleet esimerkiksi isossa taistelussa. 

Paraksen terveys oli viime aikoina horjunut, mistä hänen alakuloisuutensa saattaa johtua.

Kun alamme puhua Sadhnasta, naisten osuuskunnasta, Paras selvästi piristyy ja vapautuu. Keho alkaa liikkua ja hän nostaa kasvonsa aurinkoon.

Paras pelastui, koska hän löysi Sadhnan. Nyt hän tuntuu kuuluvansa jonnekin, eikä enää elä yhteisönsä ulkopuolella. Osuuskunta on tarjonnut hänelle myös koulutuksen.

Mikä on parasta Sadhnassa?

”Se ettei minun täydy teeskennellä osuuskunnan naisten kanssa, vaan voin olla se juuri sellainen kun olen,” Paras vastaa.

Paras on myös edennyt tärkeään tehtävään. Hän perehdyttää uusia jäseniä osuuskuntaan.

Kiitän Parasta, että hän on tullut haastateltavaksi, ja hän hymyilee. Myös Shubhangi näyttää tyytyväiseltä, kun haastattelu on sujunut ilman suurempia kömmähdyksiä.

Gandhi on sanonut: ”Ole se muutos jonka haluat maailmassa nähdä”. Yhä useampi toimii jo tällä tavalla valinnoissaan, koskivatpa ne sitten ruokaa, kenkiä tai vaatteita.

Yhä useampi tietää, että jokaisen asian takana on jonkun ihmisen tai eläimen tarina.

Maito ei tule hanasta, eikä pusero postin lokerosta.

Lue blogista lisää naisten osuuskunnasta

Kuvassa Paras alkuvuodesta 2017. Kuvan otti Lazy Lizard.